Nyt on ensimmäinen Apupupu viimeistä silausta myöten valmiina.

(Ei meillä oikeasti ole vielä syksy, lehdet tippuivat puusta jo ennen heinäkuuta)

Kesällä oman pihamme tienoilla hypähteli ihan oikea pupu, joten tämä kaveri ei saa meidän Vilmaa hätkähtämään. Ollaan muuten aloitettu Vilman kanssa naksutinkoulutus . Meidän (fiksu) kissa on tähän mennessä jo soittanut tassullaan pientä vaskikelloa, noussut seisomaan takajaloilleen ja kiivennyt puuhun kehoituksesta. Kaikki ennakkoluulot Vilman pienikokoisista aivoista on nyt siis virallisesti heitetty romukoppaan.

Ja takaisin itse aiheeseen. Olen apupupuun todella tyytyväinen. Tykkään väreistä, mutta seuraavasta pupusta tulee vähän iloisemman värinen. Seuraavan pupun teen kokonaan pyörönä, koska kaikkien noiden langan päiden päättely ja saumojen ompeleminen oli yhtä tuskaa. Sen lisäksi yritän muistaa ommella kaulaliinan niskaan kiinni ennen täyttämistä ja täyttöaukon kiinniompelemista.

Uuden ompelukoneen (kuitenkin käytetyn) puolakotelossa oli jotain häikkää ja ko. kapistus kävi mutkan maahantuojalla. Liikkeestä soitettiin eilen ja uusi puolakotelo olisi noudettavissa. Hiphei! Viikonloppuna ommellaan.